Tänään on viimeinen päivä, jonka äitini viettää alle 50-vuotiaana. Muutaman vuoden olen kuullut viittailuja äidin kreiseistä elämäntarinoista joita kukaan tuskin uskoisi todeksi. Tänään päätin että nyt on aika kun äiti alkaa kirjoittamaan niitä ylös, uskottiin tai ei.
Ainakin alkuunsa blogi tulee olemaan anonyymi ja olen asiasta ihan kiitollinen ainakin ennen kun kuulen millaisia tarinoita sieltä tulee. Itse asiassa ei kyllä pelota ollenkaan, ja mikään menneisyydestä ei oikein niin paljoa voi hetkauttaa ettäkö se mitään nykyajasta muuttaisi. Parhaimmillaan tällä blogilla on terapiamainen päivväkirjanomainen vaikutus elämän läpikäyntiin.
Terveisin,
tytär